Tässä artikkelissa ei ole kuvia, valitan.

Perjantai:
Tämä niin odotettu päivä koitti, ja mahdollisuus päästä kalaan. Harmikseni tuuli kävi luoteesta 5m/s, joten meidän perinteisille kalapaikoille ei ollut menemistä, ilman hyvää keulakonetta ja/tai hyvää ankkuria. Muutenkin meidän veneen tekniikka alkaa olla siinä kunnossa, että on hyvä vähän säästellä, jotta pääsemme osallistumaan Tervon Kultakoukku kisaan. Eli tänään olisi vuorossa jigittelyä rannalta. Samalla saataisiin nuorisolle vähän treeniä heittämiseen. Kartasta etsin sopivaa paikkaa, ja valitsin pitkän avokanavan, jossa on pieni virta. Tässä kanavassa tuuli kävisi metsän takaa, ja ei aiheuttaisi mitään ongelmaa. Kolmestaan kanavaa olisi nopea käydä lävitse ja mahdollisia kalojakin saada, mm isoa ahventa ja kuhaa.
Kanavalle päästyäni, nautin suunnattomasti lämpimästä kelistä, ja katsoin meidän nuorimmalle hyvän heittopaikan. Ennen kuin olin saanut toista vapaa valmiiksi, alkoi nuorimmainen jo huudella, että täällä on dropshot pohjassa jumissa. Kerroin, että yritä saada irti itse, että laitan tämän toisen vavan valmiiksi ja tulen sitten auttamaan. Seuraavalle tytölle vapa käteen, ja ohjasin tytön meistä vähän kauemmaksi.
Yritin siinä irroitella jigiä pohjasta, mutta jonkun siirtolohkareen takana se oli, ja vaikka kuinka vemputin, niin tuloksena oli kuitusiiman nirhautuminen poikki. Samalla jo toinen tyttö huutaa apua irroitukseen ja kohta oli sielläkin siima poikki. Kaksi heittoa ja 100% vieheiden, perukkeiden ja painojen menetys. Mutta ei kahta ilman kolmatta. Sidoin nopeasti uudet fluorotapsit kiinni ja heitto, ja sitten seuraava heitto. Katsoin kuinka pitkälle voi dropshot lentää, samalla huomaten, ettei kuitusiima kyllä juokse kelalta samaa tahtia. Siinä alkoi lokit kerätä vähän väkevämpää puuta pesilleen, kun 25g kuula viuhahti ohitse kuin Raatteentiellä. No solmun olin tehnyt kiireessä jotenkin huonosti ja fluoro lensi painon kanssa kauas pois.
Tässä vaiheessa eläkeläispari oli hiipinyt viereeni, ja kysyi ystävällisesti, että tuleeko kalaa. Jotenkin siinä solmuja vitutuspäissään tehdessäni tuli vain tokaistua, että tulee niin paljon, että hiki valuu päästä. Pariskunnan silmät hapuilivat pitkin kanavanreunaa, löytääkseen Pietarin kalasaaliin, kunnes luovuttivat ja läksivät jatkaa matkaa. Hyvä niin, yleisöstä ei nyt tässä kohden olisi apua.
Parin uuden heiton jälkeen, ja parin irroitusoperaation jälkeen, päätimme tyttöjen kanssa, että tämä rannalta kalastus on syvältä, ja että jäätelön syönti on paljon kivempaa. No, ei kun tarvikesalkku olkapäälle ja kurotuin nostamaan jigilaatikkoa maasta. Tietenkin tarvikekassi oli auki ja niskaan ropisi lukkoja, painoja ja koukkuja. Siinä niitä sitten etsittiin sepelin seasta ja kengänpohjista. Samalla sovimme, että huomenna lähdetään yökalaan ja huomenna menee varmasti paremmin…tai sitten ei.