Tässä muistutus, että myös huonosti nukkuneena voi tehdä pienen virheen. Aina ei tarvita alkoholia.
Eilen nukkumaan joskus puolen yön jälkeen, ja reilun parin tunnin unien jälkeen kello soi klo 3:00. Asiaa ei tietysti helpottanut se, että edellinen yö meni Hämeenlinnassa GNR konsertissa.
Klo 3:15 vene perässä Varkaudesta kohti Harjavaltaa, jossa olinkin jo klo 8:00. Päivä duunia ja töiden jälkeen pääsee jigittää ekakertaa Kokemäenjokeen, jonka kuhapaikasta oli saatu vihiä.
Töiden jälkeen Lidl:n kautta kämpille,ja nopeasti juustonakit kiehumaan. Kiehumista odotellessa, vaatteiden vaihto ja jigit kassiin, muut tavarat olivatkin jo autossa. Nopeasti nakit naamaan, ja kohti jokea.
Rannassa nautin lämpimästä säästä ja laittelin vertikalijigit, dropshotit ja normijigit valmiiksi koukutettuina laatikkoihin. Vavat telineisiin, selvittelin ankkurin köydet, kaiku paikalleen ja akunkenkä kiinni. Eka kertaa laittelin rannassa jopa pihdit ja sakset yms. pienetkin asian käden ulottuville valmiiksi, etten tuhlasi yhtään aikaa enää veneessä, vaan oletetulla kuhapaikalla pääsisi heti kalastamaan.
Auto suoraan laskurampille ja lähelle vesirajaa, ajattelin irrotella liinat vasta ihan vesirajassa, koska ramppi oli jyrkkä, vinssiin ei voisi luottaa 100%:sti. Liinat irti, autoa vähän taakse päin, pieni kelaus vinssistä taaksepäin, keulanarusta kiinni ja vinssin liina irti veneestä. Vene läksi valumaan taaksepäin vauhdilla, ja pikkuisen vain jarruttelin keulaköydestä. Vene oli muutamassa sekunnissa vedessä. ”Hienosti tehty”, kiittelin itsenäni, ja vetäisin veneen trailerin viereen hiekalle siksi aikaa, kun veisin auton ja trailerin ylemmäksi parkkiin, pois muiden tieltä.
Ajattelin, että tästä tulee upea ilta narratessa kuhia, mutta olin väärässä.
Työnsin veneen niin kauaksi rannasta kuin vain kuivin jaloin pystyin, sitten reipas ponnistus ja vene oli vesillä. Havannoin, että joella tuulee melko navakasti, ja vene ajautuu ns. vastavirtaan hyvää vauhtia. Pomppasin nopeasti pulpetin ohi taakse, ja puristelin bensaletkun ”tutia” rivakasti. Ryyppy ylös ja veto, toinen veto ja kone otti kierroksia. Kaasusta nopeasti kierroksia pienemmälle ja kone meni tyhjäkäyntikierroksille.
”Mitä vittua! Miksi moottorikaukaloon tulee vettä ! Miksi tämä ui niin syvällä! Hitto ajaudun koko ajan syvemmälle! Miksi tappi on moottorikaukalossa, eikä paikallaan! Voinko laittaa tapin paikalleen? En tietenkään, koska se on moottorin alla peräpeilin ulkopuolella ja perä alkoi olla jo vaarallisen syvällä. Kysymyksiä oli päässä kuin Gestapon kuulustelijalla.
Otin uuden Motonetin halpis-melan käteen ja päätin muutamalla rivakalla vedolla olla maissa, että pystyn välttämään suuremman katastrofin. Otin melasta tukevan otteen ja vetäsin niin kuin tunteella. Naps ja melasta alumiiniputki poikki. Samalla tunsin viillon kyljessäni, kuin puukolla olisi vedelty. Sipaisin melan katkettua sen verta nopeasti tyhjää, että reväytin kylkeni.
Kirosin kaikki kiinalaiset yms. halvat tavarat kuuta kiertävälle radalle. No mitäs nyt, melasta vajaa metri kädessä ja vene uppoa ihan kohta. Mietin, että jos nyt hyppään pois, niin puhelin pitää pelastaa, laittaa vaikka huppuun, sitten valot syttyi päässä ja muistin että iPhone 7 on veden pitävä.
Kivusta välittämättä, pikapomppu keulaan, ja naru käteen, sitten pomppu veteen ja kohti rantaa. Vettä oli vain kulkusiin asti, ja kumma kyllä en tullut pistäneeni merkille, oliko vesi lämmintä vaiko ei.
Aloin vetämään paljain käsin venettä rantaan, naru on jotain mallia ohut, ja luistaa käsissä, yhtä äkkiä vene pysähtyy. Ei helvetti, kone on alhaalla ja ottaa pohjaan kiinni, tietty lukko päällä, kun vedin konetta käyntiin. Käännös 180 astetta ja takaisin kohti venettä. Lukko pois, ja ulkopuolelta kone ylös. Vedin veneen rantaan ja käänsin sen rannan suuntaisesti. Tapin sorkin paikalleen, ja kiroilin, ainakin kaikilla kotimaisilla ja puta madreksi.
Tässä vaiheessa veinasin kuristaa itseni, miten voin unohtaa tapin veneestä ! Istuin mättäälle rauhoittumaan, ja alkoi jo vähän naurattaakin. Mutta vielä olisi pieni työ edessä, ennen kuin vene olisi sen verran tyhjä, että yksin saisin sen trailerille tässä sivutuulessa.
Siinä joku hetki meni, ennen kuin vene oli sen verta tyhjä, että pääsin trailerille yrittämään. Ja revähtänyt kylki ei sitä homma yhtään helpottanut.
Välipohjasta en tietenkään saanut lapioitua vettä pois, ja vene tuntui uivan raskaasti. Normaalisti minun veneen perän saa käännettyä suoraan, kun vain pistää keulan trailerin rullalle ja alkaa hitaasti kelaamaan. Mutta ei nyt, sivutuuli oli sen verran voimakas että pian oli taas vene omilla teillään. No vaatteet oli jo valmiiksi märät, eli eikun järveen ja kiinnittämään naru tuulen yläpuolelle, että voin kontrolloida perää. Sitten olisi vain pientä veivausta ja vene kyydissä. Olin onnellinen, mutta pientä harmaata oli tulossa, sillä ne juustonakit nyt halusivat ulos, ja todella voimakkaasti. En tiedä, aiheuttiko se hässäkkä ja pieni paniikinpoikanen sen, mutta nyt oli tulossa hätäkakka.
Mitäs teet? Vene vasta puoliksi kyydissä vesilastissa, ja samassa kurvaa lapsiperhe venepaikalle odottamaan vuoroaan. Pakarat yhteen, silmät kiinni, kasvot kohti valoa, ja varovasti hiljaa veivasin vinssin kampea, sattoi siinä pari ave-mariaakin tulla lausuttua.
Kampi ei enää kääntynyt, joten oletin veneen olevan trailerilla. Edelleen kasvot kohti valoa hiivin silakanmittaisin askelin kohti auton ovea. Viimeisenä toiveenani olla räjähtämättä autoon. Nyt en voisi antaa kylkivammalle tilaa, vaan on keskityttävä. Kengistä kuuluva loiske veinasi hymyilyttää, mutta vatsa vei voiton. Pääsin autoon.
Tässä vaiheessa noin 2sek tilannekartoitus, lapsiperhe odotteli rampille, ja minun on sieltä tultava pois. Jos vaikka ajaisi ylös noin 100m ja sitten puskaan.
Ajoin autoni ylös ja jatkoin matkaani sen 100m. Sitten kahvasta kiinni ja varovainen punnerrus ylös autosta. Napautus tuttuun taskuun ja nenäliinapaketin tuttu tunne valoi uskoa minun selviytymiseen.
Vain kaksi minuuttia ja mieleen hiipii ”huomenna uudestaan kalaan”. Jotain taikaa tässä kalastuksessa pitää olla. Mietin samalla kun ajan kämpille, että montakohan kertaa vielä unohdan tapin veneestä, luulen että tarkastelen tappeja myös kavereiden veneestä tästä lähtien. Samalla muistan, että unohdin kiinnittää peräkärrin töpselin autoon. Hymähdän itsekseni, ja tuumaan, että antaa olla, jos nyt tulee sakot, niin menen ilomielin poliisiautoon vettävaluvissa housuissa ja kengissä, ja kerron heille pienen tarinan…ja kokeilin goprota taskussani.