Vilkuilin kelloa. Ajatukset oli jo iltaretkessä, jonka tekisin Valkeakoskelle Toni Pohjalaisen luokse. Vielä kävisin pari asiaa urakoitsijan kanssa lävitse, ja sitten lähtisin ajamaan 140km matkan. Kerroin urakoitsijalle minne olisin menossa, ja minun kasvoiltani saattoi paistaa innostuneisuus. Kun asiat oli saatu selväksi, kävin vaihtamassa vaatteet ja otin repun selkään, ja reippaasti kohti parkkipaikkaa ja omaa autoa.

Urakoitsija ei ollut ehtinyt vielä kauemmaksi, ja näin hänet parkkipaikalla uudestaan. Katseemme kohtasivat, ja hän avaa suunsa…

”KALAONNEA!”, huutaa tämä lomaansa aloitteleva ruoja.

Askeleeni hidastuvat, ja mieleen tulee väkisinkin eräs kohtaus Vornasen kirjasta. Ei kai tämä reissu voi olla noiduttu! Ei ihmiselle noin voi sanoa, sukulaisille ja pahimmille vihamiehille ehkä. Pääni oli täynnä kysymyksia, mutta ei yhtään vastauksia. Soitanko Tonille ja perun koko jutun? Säästäisin ainakin polttoaineet. Minähän en ole taikauskoinen, joten nokivasara sai lisätä vauhtia kohti Valkeakoskea. Shamaani Toni kyllä rikkoo kiroukset.

Kaikuluotaimet

Säätiedotusta oli tullut seurattua, ja ilma ei ollut mitenkään lempeä, tuulta olisi 5ms ja lämpö +13, sadettakin olisi tulossa. Toni tuumasi sääkyselyihin, että on ison kuhan keli. Jo ajatus isosta kuhasta, sai hengityksen salpaamaan hetkeksi. Saavuimme molemmat rantaan melko samalla minuutilla. Vene varusteltiin valmiiksi ja pienet pakolliset kuulumiset vaihdettiin. Toni oli vielä laittanut toisen viistokaiun veneeseen, nyt olisi todella pro meininki. Lets mennään.

Kesäilta

Jo hetken kuluttua aloin kiristelemään nyörejä takista ja vedin huppua päähän. Keli oli kuin lokakuulta, ja vaikka minulla oli hyvä gore-tex asu, en voinut sanoa olevani lämpimänä, sillä käsiä kylmäsi sateessa ja tuulessa.

Alkutunneilla pääsimme heti yrittämään kuhien päällä, ja kuhat pysyivät alussa paikoillaan, vaan ei tuntunut mikään kelpaavan, muutaman kerran lähti nousemaan, mutta heti pois. Kiertelimme sinne ja tänne, ja tiputtelimme jigiä kaloille. Outoa. Mietimme teoriaa miksi näin. Syöttikala parvet olivat poissa ja pääasiassa pieniä kaloja vaan näkyi.

Shamaani mietti ratkaisuja

Loppuillasta alkoi taas pientä kalaparvea näkyä, ja kalojakin löytyi, vaan kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Lopussa rantaa kohden mennessä, Toni bongasi hienon kaiun, ja olihan se iso. Toni epäili että olisi samanlainen kala kun hän sai aikaisemmin 113cm hauen. Kala oli vain 2 metrissä, ja jigia veteen, kokeilimme kolmea isoa vertsua, mutta kala vain väisteli. En voi edes kuvitella, miltä tuntuisi tuolaisen kalan tärppi kahden metrin pätkään kuitusiimaa. Siinä voisi olla molemmat päät messingillä kyllä. Illan aikana pääsimme tiputtamaan noin 20-30 kertaa jigiä kalalle, vaan laihoin tuloksin

Ei tärppää…

Nopeasti taas aika kuilui ihanassa heinäkuun kesäillassa, vaan ei edes shamaani Toni saanut taikaa rikki. Seuraavan kerran, kun joku toivottaa minulle ”kalaonnea”, voin hyvillä mielein mennä pitkäripaisen kautta kotiin ja alkaa saunan lämmitykseen.